Tämä päivä on sujunut suunnilleen yhtä hyvin kuin chihuahuan ulkoiluttaminen 20 asteen pakkasessa (minulla on chihuahua ja ette uskokaan mikä vaiva on pukea toinen villapaitaan ja tossuihin ihan vain 5 minuutin pissalenkin vuoksi)
Ensinnäkin, en saanut yöllä unta jonka vuoksi siis heräsin todella myöhään. Hieno suunnitelmani siitä, kuinka luen tenttiin ahkerasti, siivoan koko kämpän ja käyn kaupassa, meni pieleen.
Ehdin tasan siivota. En muuta.
Huomenna on tentti, mutta en osaa oikeastaan edes olla paniikissa tai mitään muutakaan. Normaalisti otan rauhoittavan pillerin jo paria tuntia ennen tentin alkua. Nyt kuitenkin todellisuuspakoilen kaikkea, sillä poikaystäväni saapui luokseni muutama tunti sitten (olen ollut ikävästä soikeana, sillä hän on ollut KAKSI viikkoa kiinni armeijassa ja minä olen kärsinyt täällä yksin ja riuduttanut itseäni kauniiksi).
Poikaystäväni on myös hyvä syy käydä ruokakaupassa ja ostaa kaikkea outoa (esim. ei kevyttä juustoa vaan normaalirasvaista, hyi). Vaikka on todella ihanaa nähdä rakas ja viettää yhdessä yli 4 päivää, en kuitenkaan koskaan onnistu olemaan syömättä ilman hänen syyllistäviä katseita ja vihjailevia kommentteja. Varsinkin eräät Vilan 26 tuumaiset farkut aiheuttavat joka kerta huolestuneita/syyllistäviä katseita poikaystävässäni, koska hän tietää etteivät ne mahdu jalkaani ellen paina n. 50 kiloa.
Ja kaikenlisäksi, koska hän on ollut kaksi viikkoa armeijassa ja viikon metsäleirillä, tietysti hän osti Makuunista iiiison pussin karkkia. Tämä tarkoitti sitä, etten minäkään pystynyt vastustamaan kiusausta vaan söin monta isoa suklaakonvehtia ja ostin vielä itselleni truly juicy -karkkeja.
Plaah. Noh, mutta on tänään tapahtunut edes Jotain positiivista. Kävin aamulla vaa'alla ja se näytti 49,6 kiloa! Jessss! Vihdoinkin painoni alkaa taas luvulla 4! En kuitenkaan usko, että huomenna vaaka näyttää yhtä armollisia lukemia, joten siirrän punnistuskerran vasta sunnuntaille.
Ja nyt katsomaan leffaa, adios.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti