Esittäytyminen

Noniin. Tässä on elämäni toinen blogi.

Noin vuosi sitten perustin ensimmäisen, mutta se kuoli.

Ei ollut aikaa ja aina oli kiireitä. Mitä mahtavia tekosyitä.

Todellinen syy blogin loppumiselle oli kuitenkin se, etten enään tiennyt pitäisikö minun itkeä vai nauraa.. Siis elämässä.

Olen tullut loputtomiin umpikujiin, jatkanut aina jostain raosta eteenpäin välittämättä niistä edellisistä. Päädyin siis lopulta kiertämään pelkkää ympyrää, jossa voin ilmoittaa olevani vieläkin.

Ympyrä koostuu sellaisista palasista kuin laihtuminen, syöminen, vaatteet, laihtuminen, kauniilta näyttäminen.. Ainiin mainitsinko jo, laihtuminen..

En tiedä tarkkaa aikaa koska tämä kaikki on alkanut, sillä muistan jo 7-vuotiaana istuneeni saunassa katsoen kauhusta kankeana reisiäni. Siis eihän 7-vuotiailla voi olla tämmöisiä ongelmia, eihän?

Nyt olen neiti hikipinko, yliopisto-opiskelija. Miltä se tuntuu..? Ei miltään, kiitos kysymästä.

Todellisuudessa minulla ei ole hajuakaan mitä ihmettä teen yliopistossa, koska lukioajoista muistan sen verran, että paras aine oli välitunti ja lintsasin poikaystäväni kanssa koko viimeisen vuoden vähintään kerran viikossa.

Sitten kaikista tärkeimpään aiheeseen eli laihtumiseen ja syömiseen.

Pituuteni on 173cm, painoni tällä hetkellä liikaa (en ole käynyt pariin päivään vaa'alla, kiitos juustokakun). Luulisin sen olevan kuitenkin jossain 52 kilon tienoilla.

Rakastan karkkia, light kolaa, hattaraa (siitä selvisi blogin nimikin, hehe), suklaata, leivoksia, pullaa, kakkuja... Siis ihan kaikkea makeaa. Jos minulla ei ole laihdutuskausi päällä joku päivä, niin voi olla varma etten kuitenkaan koske normaaliin ruokaan, vaan sen sijaan syön ruuaksi esim. purkissa myytävää hattaraa.

Tiesittekö muuten, että yhdessä hattarassa on about 100 kaloria? En ymmärrä miten se on mahdollista, koska se on niin makeaa, eli toisinsanoen taivaallista.

Yhden hattaran tekemiseen käytetään n. ruokalusikallinen sokeria. Eikä mitään muuta (okei ehkä vaaleanpunaista elintarvikeväriä).

Huvipuistoissa myytävät hattarat ovat kuitenkin inhokkejani, koska niistä ei voi kuitenkaan tietää tarkkaa kalorimäärää. Vai voisitteko te kuvitella kysyvänne hattaramyyjältä että "hei anteeksi, mutta monta grammaa tässä on hattaraa? Ja mikäköhän on tämän hattaran ravintoainesisältö?"

Mutta, nyt minun on pakko ryhdistäytyä ja alkaa tekemään koulutehtävää. Tämä blogi vain on niin ihanaa todellisuuspakoilua kaikista velvollisuuksista. En yhtään ihmettele, miksi perustin uuden juuri nyt, kun edessä häämöttävät taas lukuisat tentit ja minä olen lukenut yhteensä ehkä yhden sivun. Niin tunnollista opiskelua.